Itsensätyöllistäjän loma, käsitteellinen mahdottomuus!

Posted on

”Koska sinulla on loma?” – ei kesäkuista keskustelua ilman tätä kysymystä. Minullekin se on jo monesti esitetty. Olen yrittäjänä niin noviisi, etten ole oppinut siihen soveliasta vastausta. Vielä viime kesänä minulla nimittäin oli loma. Anoin sitä työpaikalla käytössä olleen järjestelmän kautta x määrältä ihmisiä, joita tuskin lomani kovin paljoa liikutti. Valitsin kalenterista yhden päivän loman alulle ja toisen lopulle. Väliin tuli jäädä juuri tietty määrä päiviä. Ne päivät olivat minun ansaitsemani loma.

Nyt ei ole järjestelmää, josta anoa lomaa eikä x määrää ihmisiä sitä hyväksymässä, joten lomakysymyksen edessä olen pulassa. Olen kokeillut muun muassa seuraavanlaisia vastauksia:
”Loma ei ole niin olennainen, katsos, kun olen vapaalla aina silloin, kun en tee töitä.”
”Ai mikä loma?”
”Kattoo ny.”

Yritelmäni ovat erinomaisia esimerkkejä epäonnistuneesta viestinnästä. Ensimmäiseen palkkatyöntekijäkaverini vastaa: ”Niin minäkin.” Samalla viestini syvällinen merkitys katoaa kuin deleteä painaisi. Toinen ja kolmas vastausmalli taas kirvoittavat huolen siitä, että kyllä yrittäjänkin täytyy pitää lomaa: ”Muista nyt levätä!”

Helpoimmalla epäilemättä pääsisin sopimalla itseni kanssa kaksi päivää: toisen, jolloin loma alkaa, ja toisen, jolloin se loppuu. Tuon välin vastaamalla puhuisin ymmärrettävää kieltä lomasta. Mutta työelämäntutkija ei valitse helppoa tapaa. Koen tarpeelliseksi painottaa, että ainakin asiantuntijatyötä tekevät itsensätyöllistäjät saattavat elää aivan erilaista aikaa kuin se aika, jonka teollisen palkkatyöyhteiskunnan käsitteistö ja käytännöt ovat ymmärrykseemme rakentaneet. Otetaanpa pikakurssi loma-aikaan sopivasta sanastosta:

Palkkatyöntekijän työaika = aika, joka on oltava työnantajan käytettävissä ja josta saa palkan
Yrittäjän työaika = aika, joka kuluu työn tekemiseen ja josta kukaan ei maksa
Palkkatyöntekijän loma = tietyt ansaitut päivät, jolloin ei tarvitse olla työnantajan käytettävissä, vaikka tämä palkkaa maksaakin
Yrittäjän loma = siis mikä?

Yrittäjälle ei kukaan maksa lomailusta. Tämä taas johtuu siitä, että yrittäjä saa ansaitsemansa korvauksen työstä eikä ajasta. Kun ei ole olemassa aikaa, joka olisi oltava toisen palveluksessa, ei oikein voi olla sitäkään aikaa, jolloin on palveluksesta vapaa. Pienyrittäjän tai itsensätyöllistäjän loma on siis oikeastaan mahdoton käsite.

Kun palkkatyöntekijäkavereillani elämä jakautuu työaikaan ja vapaa-aikaan, minulla kaikki aika on omaani. Toisinaan teen ajallani työtä, toisinaan en. Yhtenä päivänä teen enemmän, toisena vähemmän. En kellota työtäni, koska siinä ei olisi mitään järkeä, mutta näppituntumalta työskentelen ajallisessa mielessä paljonkin vähemmän kuin palkkatyössä ollessani. Keskeinen ero työhön kuluvassa ajassa syntyy mielestäni siitä, etten joudu juurikaan rämpimään organisatorisessa tahmassa, eli kaikenlaisessa ison organisaation sisään kasvaneessa puuhastelussa. En itse asiassa ymmärrä, miksi joku maksaa toiselle rämpimisestä, mutta sen ihmettely ei kuulu tähän tekstiin.

Teen siis työtä, jolle onneksi on vielä löytynyt maksajia, ja teen sen sellaisissa erissä kuin hyvältä tuntuu. Ylipäänsä työn tekeminen tuntuu hyvältä. Sen vuoksi työstä palautuminenkaan ei tarkoita sitä, että käyttäisin vapaa-aikaa kerätäkseni voimia työhön. Minulle työstä palautuminen tarkoittaa työn antamia voimavaroja elämääni, joka on yksi ehjä kokonaisuus. Siinä ei ole erillisiä työn ja vapaan ennalta määrättyjä aikaperiodeja ja minusta se on loistava juttu. Mutta selitäpä se kesäkuisessa keskustelussa palkkatyöntekijäkaverille, jonka kaikki kaverit ovat aina olleet palkkatyössä. Siis silloin, kun eivät ole palkallisella lomalla. Hauskaa kesää, ottakaahan simppelisti, millaista aikaa sitten elättekin!