Keep it simple, ole simppelisti!

Posted on

Simp(pe)lismi on yksinkertaisuuden filosofia, kirjoitti tulevaisuuden tutkija Mika Mannermaa vuonna 2008 ubiikkiyhteiskuntaa pohtiessaan. Hän totesi, että simppelismiä ei vielä ollut, mutta pitäisi olla. Sitä tulisi kehittää, koska monimutkaisessa maailmassa toimivat yksinkertaiset ratkaisut ja maailma todellakin oli monimutkaistumassa.

Aikaa on kulunut lähes vuosikymmen, joten voidaan tarkastella, joko simppelismiä näkyisi. Mielestäni näkyy. Esimerkiksi suosituksi tulleessa KonMari-järjestämisessä on selvästi simppelismin piirteitä. Karsiminen, systeemisyys ja tärkeään keskittyminen ovat simppelismin ydintä. Aivan toisenlainen esimerkki simppelismistä voisi olla perustulo. Sekin on viime aikoina lisännyt kannatustaan relevanttina vaihtoehtona kovin monimutkaisiksi käyneille sosiaaliturvan käytännöille.

Ihminen kaipaa selkeyttä. Hallinnan tunne on tärkeä. Hallitsemme ympäröivää maailmaa esimerkiksi sanoittamalla ja selittämällä, käyttämällä käsitteitä, rakentamalla teorioita ja kertomalla tarinoita. Eri yhteiskunnissa on erilaisia käsitteitä. Tutkimuksissa on todettu, että olemassa olevat käsitteet ohjaavat havaintoja. Näemme sitä, mihin meillä on sana tai tarina. Paljon jää havaitsematta.

Yhteiskunnat kuitenkin muuttuvat. Silloin tarvitaan uusia käsitteitä, uusia tarinoita ja teorioita. On myös tärkeää kysyä, mitä meiltä jää näkemättä tai mitä uutta ehkä alamme hiljalleen nähdä. Mielestäni yksi kiehtovimmista näkyviin piirtymässä olevista asioista on kolmiulotteinen systeemisyys. Olemme tottuneet kuvaamaan asioita esimerkiksi prosessimallein, joissa laatikot ja nuolet seuraavat toisiaan lineaarisesti. Meidän on ollut pakko kuvata näin, koska muuhun eivät kynä ja paperi taivu. Tämä on vääjäämättä rajannut ymmärrystämme todellisuudesta.

Mahdollisuutemme kuvata kolmiulotteisesti ovat pienessä ajassa lisääntyneet hurjasti. Voimme 3D-mallintaa, katsoa elokuvia 3D:nä ja jopa 3D-tulostaa. Uskon, että samalla sanamme ja selityksemme ovat muuttumassa systeemisemmiksi. Alamme nähdä entistä isompia kokonaisuuksia ja asioiden välisiä linkityksiä. Näemme sykeröjä lineaaristen linjausten sijasta.

Mietin, voisiko kovin yleiseksi tullut hallinnan menettämisen tunne ja siihen liittyvä kuormittuneisuus osaltaan johtua, paitsi verkostomaisen kytkeytyneisyyden tosiasiallisesta lisääntymisestä, myös sen lisääntyneestä havaitsemisesta. On kaoottisen tuntuista huomata, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kytkökset piirtyvät arjessa paljon monimutkaisemmin kuin meille yhä monissa tilanteissa tarjotuista prosessikaavioista ja lineearisista malleista voisi olettaa. Sellainen hämmentää. Kuva ei vastaa sitä, miten havaitsemme ja tunnemme todellisuuden. Vaikka monimutkaisuuden sanallistaminen ja haltuun saaminen vaatii vielä oppimista, meille on aukeamassa mahdollisuus käsitteellistää ja nähdä maailma uudessa valossa.

Simppelistin arvolupauksena on yksinkertaistaminen, uudenlaisen hallinnan löytäminen monimutkaisessa yhteiskunnassa. Se ei ole pieni lupaus, mutta se on arvokas lupaus. Olisi nimittäin arvokasta, että monimutkaisessa maailmassakin ihminen voisi olla ja elää ihan simppelisti.

Anu