Kuka on Anu ja mitä hän osaa?

Jotenkin minusta tuli työelämäntutkija ja –kehittäjä. Olin opiskellut sosiologiaa, aikuiskasvatusta, hallintotieteitä, germaanista filologiaa, psykologiaa ja yritysjuridiikkaa. Työskentelin pitkään Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa ja viihdyin hyvin. Välillä toimin konsulttina toteuttamassa isoja tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittämishankkeita. Erityisesti mieleen jäivät metalliteollisuuden ja kumiteollisuuden työpaikat sekä eräs ikkunatehdas, josta kirjoitin kirjan (Työprosessitieto – avain monitaitoisuuteen, 2007). Se oli ensimmäinen kosketukseni pelillisyyteen. Kirjassa nimittäin kuvaan ikkunatehtaan työprosessia ja toimintatapaa pelillisenä dynamiikkana.

Vielä pelit eivät kuitenkaan vieneet mennessään. Oli niin paljon muuta kiinnostavaa. Pystytimme tutkijaporukalla vuosituhannen vaihteessa valtakunnalliset Työelämän tutkimuspäivät, jotka yhä kokoavat vuosittain satoja työelämäasiantuntijoita Tampereelle. Samalla innolla syntyi ulkopuolisella rahoituksella toiminut tutkimusryhmä, jossa tutkimme organisatorisia muutoksia ja työssä oppimista. Tutkimme myös työntekijöiden pärjäämisstrategioita, irtisanomistilanteita ja yritysten menestystekijöitä. Osallistuimme proaktiivisen työvoimapolitiikan kehittämiseen sekä muutosturvakoulutusten ja työpaikkaoppimisen arviointiin. Siinä sivussa myös kehitimme Suomen ensimmäistä Työn ja hyvinvoinnin maisteriohjelmaa. Innovaatiotutkimus ja alueellinen näkökulmakin tulivat tutuiksi tiiviissä yhteistyössä Tiedon, tieteen, teknologian ja innovaatioiden tutkimusyksikön kanssa.

Halusin kuitenkin nähdä muuta, joten siirryin Työterveyslaitokselle senioritutkijan töihin. Samoihin aikoihin myös Helsingin Sanomat pyysi minua työelämäkolumnistiksi. Kolumneja kirjoitin kolme vuotta. Sinä aikana viimeistään opin esittämään asiani simppelisti.

Työterveyslaitoksella näin, että työtä voi tutkia myös työterveyden, työsuojelun ja erilaisten riskien näkökulmasta. Löysin myös kaaosteorian, josta nykyisin kehittelen johtamisen työkaluja. Yksi projekti vei kuitenkin sydämen. Yhdessä Tampereen yliopiston asiantuntijoiden kanssa rakensimme digitaalisen pelillistetyn johtamisen arviointi- ja kehittämisvälineen (JoPe), jolla kerätään samalla myös dataa. Ymmärsin, että käsissä on nyt avaimet nostaa tiedon keruu, oppiminen ja kehittäminen aivan uudelle tasolle. Tutkijat voisivat heittää tuskastuttavat kyselylomakkeensa romukoppaan ja minkä tahansa toimisto-ohjelmiston logiikan voisi ajatella uusiksi. Digihärveleiden ei tarvitse tarkoittaa turhauttavaa työtä, vaan niiden käyttö voi olla jopa mukavaa. Kyse on vain rohkeudesta vaatia enemmän suunnittelulta ja rohkeudesta tehdä työstä kivaa. Yhtäkkiä vanhat analyysit työpaikkojen pelillisistä dynamiikoista loksahtivat kohdalleen digitaalisessa maailmassa. Siinä se olisi Simppelisti!

Simppelistillä – peleillä ja yksinkertaistamisella – on siis kohdallani vahvat juuret. Dosenttikin voi olla ihan Simppelisti.

 

 

Keskeisiä julkaisujani:

 

Työpaikan irtisanomistilanne oppimisen ja pelillisyyden kehyksenä:

  • Järvensivu, A. (2006) Oppiminen työnä ja työpaikkapelinä. Tampereen yliopisto (väitöskirja, aikuiskasvatus).

Ikkunatehtaan työntekijöiden tehdaspelit ja niiden merkitys monitaitoisuuden kehittämiselle:

  • Järvensivu, A. (2007) Työprosessitieto – avain monitaitoisuuteen. Tampere: TUP.

Pelimetaforalla toteutettu analyysi työelämän muutoksesta:

  • Järvensivu, A. (2010) Tapaus työelämä ja voiko sitä muuttaa? Tampere: TUP.

Peliajatus sovellettuna nuoriin sukupolviin:

  • Järvensivu, Anu & Alasoini, Tuomo (2012) Pelaajasukupolvi mosaiikkityössä. 3/2012 Futura, 5-15.

Kuvaus työelämän muutoskokemuksista ja muutoksissa pärjäämisestä. Kirja sisältää myös vinkkejä siihen, miten voi rakentaa onnellisen työelämäntarinan:

  • Järvensivu, Anu (2014) Tarinoita suomalaisesta työelämästä. Helsinki: Työterveyslaitos.

Kaaosteoreettinen analyysi verkostomaisesta työstä ja organisaatioiden rajapintojen muotoutumisen syistä:

  • Järvensivu, Anu (2016) Muuntuva pysyvyys organisaation rajoilla. Työelämän tutkimus 1/2016, 5-22.