Simppeli vaihtoehto työhakemusten tehtailulle

Posted on

Työttömille kaavailtu sanktioin kovennettu työhakemusten kirjoitusvelvollisuus kuumentaa tunteita. Yhdestä näkökulmasta korostetaan, ettei velvoite tavattomasti tosielämää muuta, sillä tokihan työttömät töitä hakevat. Siihen ajatukseen koko järjestelmä perustuu. Moni kuitenkin kantaa huolta turhien hakemusten tulvista. Työtä vailla oleva joutuisi hakemaan paikkoja, joihin ei todellisuudessa soveltuisi. Vastaavasti työnantajat hukkuisivat hakemustulviin ja entistä harvempi työpaikka päätyisi avoimeen hakuun. Nytkin merkittävä osa työsuhteista syntyy muulla tavoin, joten huoli avoimiksi ilmoitettujen paikkojen vähenemisestä on realistinen.

Edellä kuvattu keskustelu on sinänsä hyvää, asiapohjaista ja tarpeellista, mutta kaipaisin sinne kahta näkökulmaa. Ensimmäinen niistä on se, että työelämä muuttuu nyt vauhdilla. Muutostrendit pitäisi huomioida. Toinen keskustelusta puuttuva näkökulma ovat vaihtoehtoiset ratkaisut. Jos kontrolloitu ja sanktioitu työhakemusten kirjoittaminen ei ole hyvä ratkaisu, mikä sitten on?

En kertaa tässä yhteydessä työelämän muutostrendejä. Olen puhunut ja kirjoittanut niistä viikoittain jo toistakymmentä vuotta. Tässä kirjoituksessa riittää todeta työelämän peruslogiikan olevan muuttumassa ja muutostrendiin liittyvän esimerkiksi yrittäjämäisen asenteen, pienyrittäjyyden, itsensätyöllistäjyyden ja monityösuhteisuuden lisääntymisen. Työn tulevaisuus on enemmän yrittäjämäisessä orientaatiossa, nopeassa mahdollisuuksien oivaltamisessa sekä itsensä ja oman työuransa johtamisessa kuin valmiina tarjoillun työn ja työpaikan vastaanottamisessa. Työnantajat muuttuvat yhä selvemmin työn ostajiksi.

Ehdotankin, että työhakemusten massatuotannon sijasta katse käännettäisiin oman työn ja osaamisen myyntiin erilaisin tavoin ja erikokoisina palasina. Sen sijaan, että työnhakija käyttäisi voimavaransa itsensä esittämiseen avoimessa haussa tarjolla oleviin työpaikkoihin sopivaksi, hän voisi panostaa omien mahdollisuuksiensa terävöittämiseen ja osaamisensa kaupallistamiseen. Sillä ajalla ja energialla, joka uppoaa avoimien työpaikkojen etsimiseen ja läpikahlaamiseen, voisi ennemminkin miettiä, mitä osaa ja voisiko osaamista myydä esimerkiksi laskutuspalvelua käyttäen tai oman toiminimen kautta. Hakemuksen kirjoittamisajalla taas ehtisi esittää ideoitaan eteenpäin ja kontaktoida sopivia tahoja. Näin sitä paitsi valtaosa työpaikoista ja työsuhteista jo nyt syntyy.

Toki moni työtä etsivä tarvitsisi sparrausta tai vertaistukea oppiakseen oman työnsä ja osaamisensa myyntiä ja kaupallistamista. Eivät nämä kuitenkaan millään tapaa mahdottomia toteutettavia olisi ja paljon hyvää työtä asian parissa kentällä jo tehdäänkin. Keskeisintä on kuitenkin huomata, mikä ero ajattelumalleilla on.

Pakon edessä tapahtuva puolisokea työhakemusten massatuotanto on omiaan synnyttämään niin työnhakijoille kuin työnantajillekin huonoja kokemuksia, epätoivoa, turhautumista, alistetussa asemassa olemisen, voimattomuuden ja masennuksen tunteita sekä viime kädessä uupumusta tai kapinahenkeä. Tällainen ilmapiiri leviää herkästi koko yhteiskuntaan ja se on erittäin huono asia.

Sen sijaan panostaminen ihmisen omien osaamisten, voimavarojen ja kykyjen esiin nostamiseen sekä mahdollisuuksiin vaihtaa niitä erilaisin tavoin elannoksi tuottaa voimaantumista, oivaltamisen ja innostuksen kokemuksia sekä itseluottamusta. Nämä puolestaan herättävät työtä ostavien kiinnostuksen ja synnyttävät kasvutarinoita. Myös tällaiset kokemukset, kertomukset ja tuntemukset voivat saada siivet selkäänsä ja nostaa koko yhteiskunnan seuraavalle levelille, kuten pelillistämispiireissä on tapana sanoa. Käsillä voi olla ratkaiseva siirto.